Uusia ratkaisuja raportointiin, uraseurantatieto käyttöön

Millä tavoin uraseurantatieto saadaan tehokkaimmin käyttöön yliopiston sisällä? Miten muut aineistot voivat tukea uraseurantatiedosta tehtävää analyysiä? Yliopistoissa uraseurantatiedon kanssa työskentelevät henkilöt kokoontuivat 12.–13.12.2016 Helsinkiin keskustelemaan uraseurantatiedon käytettävyydestä. 

Kaksipäiväisen Uraseuranta-analyytikon koulutuksen järjesti LATUA-hanke, jonka työ on edennyt yliopistojen uraseurannan sisältöjen ja toteutuksen uudistamisesta tiedon hyödyntämiseen, raportointiin ja analyysiin liittyviin kysymyksiin.

Koulutuksessa esiteltiin hankkeessa kehiteltyjä uudenlaisia tapoja, joilla uraseurantatieto voidaan tuoda suoraan yliopistojen omiin raportointijärjestelmiin ja siten osaksi päätöksentekoa ja kehittämistyötä.

– Tiedon raportointia on mahdollista automatisoida. Pyrimme luomaan tiedolle houkuttavan käyttöliittymän, joka tarjoaa eri käyttäjäryhmille kiinnostavat luvut ja tiedot helposti, projektisuunnittelija Ari Kurlin Tampereen yliopistosta toteaa.

us_analyytikko1_
Ari Kurlin Tampereen yliopistosta havainnollisti uusia raportoinnin tapoja.

Tiedon käytettävyyden lisäksi huomiota kiinnitetään myös uraseurannan tunnettuuden lisäämiseen.

– Hyvä käyttöliittymä tietoon on tärkeä, mutta ei yksin riitä. Koulutusohjelmissa ja tiedekunnissa pitää lisäksi herättää kiinnostus aineiston käyttöön. Silloin uraseurantatieto vakiintuu systemaattiseksi työvälineeksi yliopiston sisällä, kuvaa uraohjauksen asiantuntija Eric Carver Helsingin yliopistosta.

Aineistoyhteistyö syvenee

Yliopiston sisäisten prosessien kehittämisen lisäksi LATUA-hanke on pyrkinyt kehittämään uraseurantaan liittyvää sidosryhmäyhteistyötä.

Uraseuranta-analyytikon koulutuksessa esiteltiin Suomen Yrittäjien, Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n, Tilastokeskuksen ja Akavan tuottamia aineistoja, joita on jatkossa tarkoitus hyödyntää myös uraseurantatiedon analyysin osana.

us_analyytikko2_
Ekonomisti Heikki Taulu esitteli Akavan aineistoja yliopistojen uraseurantaväelle.

– Uraseuranta antaa meille ainutlaatuista tietoa yliopistoista valmistuneiden ensimmäisistä vuosista työelämässä. Kytkemällä tulokset esimerkiksi Akavan aineistoihin, saamme näkyviin koko kuvan työmarkkinoista ja niiden muutoksesta, Carver toteaa.

Kehittämistyö avointa, koodia myöten

Aarresaari-verkoston syksyn 2016 aikana toteuttama maisterien uraseuranta on käynnissä vuoden loppuun. Tavoitteena on, että uutta aineistoa päästään käyttämään uudenlaisin innostavin välinein jo vuoden 2017 alussa.

– Tampereen yliopistossa tehty pohjatyö tulee olemaan koodia myöten avointa kaikille yliopistoille. Toivomme, että mahdollisimman moni tarttuu mahdollisuuteen ja lähtee kehittämään uraseurannan käytettävyyttä ja analyysiä, Kurlin toteaa.

Koulutuksessa uudet avaukset otettiin innokkaina vastaan. Työ jatkuu vuodenvaihteen jälkeen.

TEKSTI: Jenni Iivonen

Mikä tekniikan opiskelijaa askarruttaa työllistymisessä?

Kirjoitus on laadittu Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) konetekniikan tutkinto-ohjelman (ins. AMK) viimeisen vuoden opiskelijoiden kanssa käytyjen keskustelujen ja pienimuotoisten kyselyjen pohjalta. Kirjoittajien omia kokemuksia hyödyntäen, tekstissä on tuotu esille kokemuksista muodostuneita näkemyksiä. Aluksi pohditaan käsityksiä tuleviin työtehtäviin liittyen, minkä jälkeen siirrytään työn hakemisvaiheen kysymyksiin.

Tulevat työtehtävät ja osaaminen

Valmistumisvaiheessa olevia opiskelijoita kiinnostaa erityisesti minkälaisiin tehtäviin ja yrityksiin tutkinto-ohjelmasta aiemmin valmistuneet ovat sijoittuneet. Koulutuksen, ammattitaidon ja erikoistumisen riittävyys tulevissa tehtävissä mietityttää. Lisäksi haluttaisiin mahdollisimman tarkkaan tietää tulevien työtehtävien sisältöjä.

Hyödyntämällä alumneja vierailijaluennoitsijoina, saadaan hyvää tietoa erilaisista työtehtävistä. Tutkimuksen kohteena olevista opiskelijoista osa oli hyvin halukas lähtemään alumnityöhön mukaan valmistumisensa jälkeen. Saatavilla on lisäksi videoita, joissa eri aloilta valmistuneet insinöörit kuvaavat työtehtäviään. Ongelmana tässä on se, että esimerkiksi tuotantotekniikkaan suuntautuneen koneinsinöörin työtehtävät voivat olla hyvin erityyppisiä erilaisissa, puhumattakaan eri kokoisissa yrityksissä. Sama tilanne on epäilemättä muillakin aloilla. Mahdollisimman kattavaa tietoa valmistuneiden työtehtävistä pidettiin varsin tarpeellisena.

Kielitaidon riittävyys erityisesti ammattisanaston suhteen mietityttää opiskelijoita. Parempi itsevarmuus vieraan kielen käyttämisessä rohkeammin auttaisi tässä. Tähän erilaiset, vuorovaikutteiset opiskelumenetelmät antavat hyvän mahdollisuuden. Opiskelijoiden huoli on luonnollista, koska heillä ei ole laajaa kokemusta vieraan kielen käyttämisestä. Lisäksi kielitaidon vahvistaminen on aina kompromissi suomenkielisissä tutkinto-ohjelmissa. Tähän vastataan mm. englanninkielisillä opintojaksoilla, joissa on ulkomaisia opiskelijoita mukana. Lisäksi jokaisella opintojaksolla olisi hyvä olla vieraskielisten avaintermien sanastoa.

Miesvaltaisilla aloilla, kuten koneteknisessä teollisuudessa, naiset miettivät, miten heihin suhtaudutaan erityisesti tulevissa esimiestehtävissä. Tämä asia on hiljalleen muuttumassa ja asia alkaa kääntyä naisten vahvuudeksi hakuvaiheessa: he erottuvat hakijoista hyvin ja pystyvät omia vahvuuksiaan tuomaan selkeästi esille. Tämä taas edellyttää omien vahvuuksien tunnistamista ja hyvän itsetunnon kehittymistä, mitä tulisi rakentaa ensimmäisestä lukukaudesta alkaen systemaattisesti kaikkien opiskelijoiden kohdalla. Kirjoittajien kokemusten mukaan valmistuneet naiset sijoittuvat erittäin hyvin työelämään. Samoin he toimivat jo opiskeluaikana hyvin esimiesmäisesti!

Osaamispääoman kasvattaminen ja tietoa avoimista työpaikoista

Opiskelijoita mietityttää tilanne, jossa valmistuttuaan ei heti saakaan oman alan töitä.  Valmistumisvaiheessa olevat opiskelijat ovat pääosin tunnistaneet kuitenkin sen, että osaamispääomaa ja kokemusta voi myös kasvattaa tietoisesti. Vaikka ensimmäinen työpaikka ei välttämättä aluksi sattuisikaan aivan omalle alalle. Toisaalta joukossa on aina henkilöitä, jotka eivät koe osaamispääoman kasvattamista väärällä alalla mielekkäänä ja murehtivat tilannetta, missä joutuvat tekemään töitä, joista eivät välttämättä pidäkään. Tuossa tilanteessa motivaatio ei ole parhaimmillaan.

Avoimia työpaikkoja seurataan erityisesti Mol.fi, Monster.fi ja Aarresaari.fi-sivuilta. Toissa.fi-sivut kiinnostavat selvästi, ja osa opiskelijoista on palvelua jo hyödyntänyt. LinkedIniä ei käytetä ensimmäistä työpaikkaa haettaessa, vaan vasta kun ollaan työelämässä ja verkostoidutaan ammatillisesti laajemmin.

Oikein mitoitettu palkkatoivetaso mietityttää, halutaan välttää palkkatoiveen yli- tai alimitoitus sitä ensimmäistä työpaikkaa hakiessa. Tähän tarpeeseen opiskelijajärjestöt tekevät kyselyitä, joiden tuloksia julkaistaan. Lähinnä ongelma syntyy siitä, että hakija miettii työkokemuksensa arvottamista palkkapyynnössä.

Opiskelijat tiedostavat hyvin tulevissa työtehtävissä tarvittavan asenteen ja insinöörimäisen ajattelutavan omaksumisen merkityksen. On syytä muistaa, että työnantajat usein kiinnittävät hyvin suurta huomiota henkilön olemukseen, persoonaan ja tuohon asenteeseen, eikä niinkään tutkintotodistuksen arvosanoihin tai keskiarvoon. Tutkintotodistus täytyy kuitenkin olla.

Tekniikan opiskelijan työllistyminen

Työnhaku koetaan usein aikamoiseksi koiranhommaksi. Tuumasta on tartuttava toimeen, vaikka kuinka ikävältä tuntuisi. Itsensä likoon laittaminen ja mukavuusalueelta poistuminen tuskin kenestäkään erityisen houkuttelevalta tuntuu missään tilanteessa, mutta työnhaku koettelee itsetuntoa erityisen kovasti. Työnhaussa joutuu mittauttamaan oman arvonsa ja osaamisensa suhteessa hakukriteereihin ja muihin työnhakijoihin. Nuorempien sukupolvien omanarvontunto on sodan jälkeisiä suuria ikäluokkia parempi, mutta työnhaku koetaan silti erittäin haasteelliseksi.

Ammattikorkeakouluopiskelijoille kokemusta työnhausta kertyy viimeistään työharjoittelupaikkaa hakiessa. Tässä vaiheessa toki monilta löytyy jo aikaisempaa työkokemusta kesätöistä tai aikaisemmalta työuralta. Lisäksi työssäkäynti on opiskelujen ohessa yleistynyt keinona paikata niukkaa toimeentuloa. Silti sen lopullisen omaa alaa vastaavan työpaikan etsintä mietityttää ja herättää kysymyksiä. Asiaan suhtaudutaan vakavasti ja työnsaantiin liittyvät epävarmuustekijät koetaan opiskeluun liittyviin kysymyksiin verrattuna merkityksellisempinä.

Työhakemuksen ja CV:n laadinta sujuvat useimmilta opiskelijoita rutiinilla. Akateemiset taidot ovat karttuneet ja virallisten papereiden vaatimat tekstimuodot ja formaatit eivät tunnu olevan se suurin ongelma. Muotoseikkojen opastukseen internet on väärällään ohjeita. Apua halutaan ja huolitaan enemmän sisällöllisten kysymysten ratkaisemiseen. Minkälainen työhakemuksen täytyy olla, jotta erotutaan massasta mahdollisesti kymmenien tai jopa satojen hakijoiden joukosta? Miten päästä ensimmäisen kynnyksen yli työhaastatteluun? Näihin kysymyksiin eivät työnantajat ja rekrytoinnin ammattilaiset ole antaneet yksiselitteisiä vastauksia. Toiset työnantajat pitävät tarkasti virallisten ohjeiden mukaan laadituista työhakemuksista, toiset taas huomattavasti persoonallisemman näköisistä. Monet työnantajat pyytävät hakijalta pelkän CV:n. Yleisten havaintojen mukaan työkokemus ja persoona ovat Suomessa valintakriteereistä selkeästi keskiössä, ja joskus opiskelijat kokevat heidän tutkintonsa olevan varsin toissijainen juttu. Toisaalta, voidaanko tällaista työnantajien suhtautumista pitää luottamuksen osoituksena Suomen koulujärjestelmää kohtaan? Työnantajat selvästi vielä luottavat tutkintojen laatuun. Ensimmäistä työpaikkaa hakiessa työhakemuksen merkitys silti korostuu. Miten laaditaan työhakemus, joka sisältää faktat ja silti myy hyvin?

Rekrytointiprosessiin valmistautuminen

Itse työnhakuprosessista tietoa koetaan löytyvän huomattavasti työhakemuksen laadintaohjeita vähemmän. Ehkä työnvälittäjien on yleistyksiä vaikeampi tehdä ja prosessin kulkuun vaikuttaa sekin onko työpaikka yksityisellä vai julkisella sektorilla. Tekniikan alalla pääosa työpaikoista sijaitsee yrityksissä ja yrityksillä on täysi vapaus suorittaa rekrytointi haluamallaan tavalla. Opiskelijat haluaisivat tietoa siitä, miten varautua ja valmistautua rekrytointiprosessiin? Miten rekrytointi etenee, kun valintakierroksia on enemmän kuin yksi. Mihin rekrytointiprosessissa pyritään työnantajan näkökulmasta? Tapahtuuko taustalla paljon sellaista mikä ei näy työnhakijalle? Maaliin asti päässeiden osalta omakohtaiset kokemukset, mikäli joku niitä uskaltautuisi kertomaan, tuntuvat kiinnostavan opiskelijoita.

Opiskelijat myös arvioivat työnhaun kriteereitä. Ratkaiseeko ammattiosaaminen vai se että on sopivan oloinen tyyppi? Moni on esittänyt myös suoraan kysymyksen, voiko pelkällä työhakemuksella yleensä saada töitä, vai saako työpaikan ainoastaan suhteiden avulla? Isoilla yrityksillä on selkeät väylät töiden hakuun ja työhakemukset jätetään yleensä sähköisessä muodossa. Rekrytointiosasto saattaa sijaita kokonaan eri kaupungissa kuin haettava työpaikka. Moni kyselee töihin päässeiltä kavereilta, kuinka sait työpaikan? Hyvin usein suhteet koetaan tehokkaimmaksi, mutta osin epäreiluksi konstiksi päästä töihin. Kärjistetysti sanoen, täytyy tuntea kummin kaiman veli saadakseen jalkaa oven väliin. Varsinkin vapaiden hakemuksien jättäminen tuntuu turhauttavan opiskelijoita erityisesti. Netin kautta jätettyjen hakemusten pelätään häviävän koneeseen. Ajatellaan, että vapaita hakemuksia ei todellisuudessa huomioida kunnolla, vaan ne kaivetaan esiin, mikäli paikkoja ei muuten saada täytettyä. Asiaa tarkemmin kysyttäessä, monet opiskelijat kuitenkin tunsivat myös vapailla hakemuksilla työpaikan saaneita.

Ennakkotietoa urapoluista

Tietoa työn hakemisesta löytyy paljon, mutta tiedon ei koeta olevan kovin yksityiskohtaista. Olisi hyvä, jos nimenomaan henkilökohtaisella tasolla auttavaa tietoa olisi tarjolla enemmän. Urapolkujen esiintuominen ja tieto siitä, miten työpaikkaan on päästy käsiksi, auttaisi opiskelijoita työuralle siirtymisessä. Opiskelijat myös viestittivät, että nykyistä tarkempi ennakkotieto siitä, mitä tulevat työtehtävät todellisuudessa sisältävät, auttaisi heitä paremmin opiskelujen suunnittelussa. Varsinkin näihin viimeisiin mietteisiin AMKista uralle -hankkeessa toteutettavalla valmistuneiden uraseurantakyselyllä pyritään hakemaan luotettavia vastauksia.

TEKSTI:
Yliopettaja, koulutusvastaava Harri Peuranen, JAMK konetekniikka
Lehtori Miikka Parviainen, JAMK konetekniikka